Kirjoitukset: Marko Terviö


Kotisivu: http://aalto-econ.fi/tervio/

Kirjoittaja toimii mikrotaloustieteen professorina Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun taloustieteen laitoksella.

Suoraa raha-apua

30.12.2013

Yksinkertaisin kehitysavun muoto on antaa rahaa kehitysmaiden asukkaille. Suoraa raha-apua välittävä avustusjärjestö GiveDirectly on tehnyt tästä helppoa ja halpaa. Järjestön työntekijät etsivät Keniassa käsiinsä kaikkein köyhimpiä ihmisiä, jotka elävät alle dollarilla päivässä (perustuntomerkki: asuu savimajassa), ja antaa heille noin vuoden parin keskituloa vastaavan rahasumman. Kukin saa käyttää rahat miten parhaaksi katsoo, ilman ehtoja. Jälkeenpäin tutkijat käyvät selvittämässä mitä vaikutuksia avulla on ollut avunsaajiin ja heidän naapureihinsa.

(lisää…)

Johtajien palkoista

30.11.2013

HS-raadissa kysyttiin tällä kertaa johtajien palkoista, mistä olen kirjoittanut täällä At-blogissa aiemminkin. Kysymyksen motivaatio oli selvästi kohu Kevan johtajan palkasta, sekä yleinen huoli ja potutus johtajien korkeista palkoista. Kysymys kuului: Miten johtajien palkoista pitäisi päättää?

Lyhyt vastaus: Yhtiön hallituksen täytyy päättää, ja sitten olla vastuussa päätöksistään omistajille. Normaali bisnesjärki pätee tässäkin: lisähintaa kannattaa maksaa vain, jos on pakko, jotta saa parempaa laatua. Huono hallitus vain matkii muiden yhtiöiden päätöksiä. (lisää…)

Laumakäyttäytyminen

25.11.2013

Klassisessa informaation taloustieteen esimerkissä joukko kuluttajia saapuu peräkkäin kahden ravintolan luokse, ja pohtii kumpaan ravintolaan kannattaisi mennä. Tiedetään, että toinen ravintoloista on hyvä ja toinen huono, mutta kuluttaja ei kokeilematta tiedä kumpi on hyvä.  Ennen päätöstä kuluttaja näkee ikkunasta kuinka paljon ravintoloissa on asiakkaita, mutta ei sitä kuinka tyytyväisiä he ovat valintoihinsa. Jokaisella kuluttajalla on myös jokin oma käsitys, eli informatiivinen mutta epävarma “signaali” siitä kumpi ravintola on parempi.

(lisää…)

Helsingissä asumisen hintapreemiosta

27.9.2013

Asuntojen hinnat ovat jo pitkään nousseet nopeammin Helsingissä kuin muualla Suomessa. Tämä johtuu siitä, että Helsingissä kysyntä kasvaa nopeammin kuin tarjonta. Asuntojen määrän kasvua rajoittaa rakennusmaa, jonka määrän kasvu on puolestaan kiinni kaupungin aiemmista poliittisista linjauksista. Pysyvästi korkeamman hintatason mahdollistaa se, että tarjonta ei reagoi hintaan: tuottajat eivät pysty luomaan lisää asuntotontteja, oli hintataso mikä tahansa, eikä nykyisten talojen tilalle saa rakentaa entistä korkeampia.

(lisää…)

Supertähtitalous

23.7.2013

Tässä esitelmä, jonka pidin viime lokakuussa Suomalaiselle Tiedeakatemialle. Sama kirjoitus löytyy myös Suomalaisen Tiedeakatemian vuosikirjasta 2012.

Oopperalaulaja Elizabeth Billington oli aikansa supertähti. Covent Gardenin ja Drury Lanen oopperatalot kilpailivat hänen kyvystään täyttää katsomot. Vuonna 1801 hänen tulonsa olivat yli 10 000 £, mikä vastasi noin 300 tavallisen työntekijän vuosipalkkaa.

(lisää…)

Älytön investointikatto

7.6.2013

Kaupunginsuunnittelulautakunta puolsi aiemmin tällä viikolla tunnelin rakentamista Sörnäisten teollisuusalueen alitse (linkki esitykseen). Tunneli mahdollistaisi esityksen mukaan 200 000 lisäneliötä asuntoja Kalasatamaan. Tunneli myös kasvattaisi aika monen muun asuntoneliön arvoa, kun suuri osa Kalasataman läpikulkuliikenteestä katoaisi maan alle. Ongelma on siinä, että tunnelin hinta-arvio on 160 miljoonaa euroa, ja se ei ehkä mahdu kaupungin investointikaton alle.

(lisää…)

Pankkiirien uudet vaatteet

26.4.2013

Anat Admati ja Martin Hellwig kirjoittivat hiljattain huomionarvoisen kirjan “The Bankers’ New Clothes: What’s Wrong with Banking and What to Do about It.” (Princeton University Press, 2013). Heidän pääteesinsä on yksinkertainen uudistus: pankeilta vaadittavaa osakepääoman osuutta kokonaispääomasta on nostettava huomattavasti. Heidän mukaansa tämä yksinkertainen säännös lisäisi huomattavasti pankkitoiminnan ja koko talouden vakautta, ilman merkittäviä kustannuksia muille kuin pankkien nykyisille osakkeenomistajille.

(lisää…)

Pysäköinnin hinnoittelusta

25.3.2013

Helsingin kaupunki julkaisi viime viikolla raporttiluonnoksen pysäköintipolitiikasta (linkki pdf:ään). Siinä ehdotetaan mm. asukaspysäköintimaksujen selvää korottamista. Esitys on oikeansuuntainen ja raportissa on monia hyviä pointteja, mutta hinnoittelun perusteluissa ja tavoitteissa olisi vielä parantamisen varaa.

(lisää…)

Alkeita: päästökauppa ja päästövero

28.11.2012

On kaksi toimivaa ja yksinkertaista tapaa vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä. Päästövero on poliittisesti määrätty kiinteä hinta päästöille, siihen hintaan kuka tahansa saa sitten tuottaa niin paljon saastetta kuin mistä jaksaa maksaa. Päästökauppa taas perustuu poliittisesti määrättyyn kiinteään määrään päästölupia, ne jotka eniten maksavat saavat ostettua päästöluvat itselleen ja hinta on se jolla luvat menevät kaupaksi. Veron ja lupakaupan periaatteellinen ero on mitätön. Jokaista veron tasoa vastaa tietty kokonaismäärä päästölupia, jolla päästään samaan lopputulokseen.

(lisää…)

Ratkaiseva ääni

25.10.2012

On useita hyviä syitä käydä äänestämässä. Yksi yleisimmistä, mutta samalla vaikeimmin perusteltavissa olevista syistä, on halu vaikuttaa siihen kuka tulee valituksi. Yksittäisen äänestäjän ääni menee lähes aina vaikuttamismielessä hukkaan, koska vaalitulos on harvoin yhdestä äänestä kiinni. Pienemmissä vaaleissa yksittäisen äänestäjän todennäköisyys antaa ratkaiseva ääni ei kuitenkaan ole aivan naurettavan pieni. Suomen kunnallisvaaleissa se on keskimäärin 0.6%.

(lisää…)

Uusien toimialojen suojelusta

1.10.2012

Kirjoitin hiljattain kauppapolitiikasta Niin & näin-lehteen, josta pyydettiin Dani Rodrikin uusimman kirjan teemoihin liittyvää juttua. ( Linkki juttuuni ) Yksi Rodrikin pointeista on, että kansainvälisen kaupan esteet voivat joskus olla hyödyllisiä, jos taloudellisesti tehokkaammat tavat vaikuttaa asioihin ovat poliittisesti tai institutionaalisesti mahdottomia. Eräs aihe, joka olisi mennyt vähän sivuraiteille tuossa jutussa, mutta käy blogijutun aiheeksi, on uusien toimialujen suojelu (infant industry protection).

(lisää…)

Kyllä-tai-ei arvailuista

14.7.2012

Hesarista tupsahti kiertohaastattelu eurokriisistä, joka on kuulemma lähetetty 50 ekonomistille.

Pysyykö euroalue koossa? Olkaa hyvä, vastatkaa yhdellä ilmaisulla: KYLLÄ, EI tai EN OSAA SANOA. Antakaa vastauksellenne lyhyt perustelu eli 2-3 lyhyttä virkettä (Noin 200 merkkiä välilyönnit mukaan lukien).

Aika pahan heittivät.

(lisää…)

Ehdotus muuttoveron tasaamiseksi

10.7.2012

Asunnon ostaja maksaa nykyisin 1.6% ja kohta 2% varainsiirtoveron asunnon velattomasta hinnasta. Tämä asunnon vaihtamiseen kohdistuva “muuttovero” on harvinaisen typerä tapa kerätä verotuloja. Tässä tyhmyydessä yhdistyvät sekä taloudellinen tehottomuus että epäoikeudenmukaisuus. Veron voisi kuitenkin helposti korjata budjettineutraalilla muutoksella, johon palaan kohta. Muutoksen jälkeen veron määrä riippuisi vain asunnon hinnasta, ei siitä kuinka usein joutuu muuttamaan.

(lisää…)

Lippujen hinnoittelusta

22.5.2012

Eilen päättyneiden jääkiekon MM-kisojen lippujen hinnoittelu herätti paljon valitusta, ja itse buuatuksi joutunut Jääkiekkoliiton pj Kalervo Kummola totesi hinnoittelun epäonnistuneen. Epäilen, ettei sama määrä valitusta olisi järjestäjiä paljoa hetkauttanut, jos katsomot olisivat olleet täynnä. (lisää…)

Nipotusta niputuksesta

29.2.2012

Maineikas matemaatikko Timothy Gowers käynnisti tammikuussa boikotin Elsevier-kustantamon journaleita vastaan. Gowersin perusteluihin voi tutustua hänen blogissaan. Hänen neljästä pointistaan tärkein eli Elsevierin journalien korkea hintataso on pätevä valituksen aihe. Oma huomioni kiinnittyi kuitenkin Gowersin kakkospointtiin, siihen että Elsevier käyttää nippuhinnoittelua. Eli siihen, että kirjastojen täytyy käytännössä valita tilattavat lehdet isoista lehtinipuista, sen sijaan että lehdet valittaisiin “yksi kerrallaan.” (lisää…)

Kuinka (ei) myydä maata

17.1.2012

Helsingin kaupunki on viime vuosina myynyt tontteja kovan rahan asuntojen rakennusmaaksi erikoisella tarjouskilpailu-menetelmällä. Rahamääräisten tarjouksien sijasta kaupunki pyytää tarjoukset prosentteina asuntojen lopullisesta myyntihinnasta. Esimerkiksi Saukonpaadessa rakenteilla oleva rantatontti on aiemmin myyty 33,17% provisiolla Lemminkäisen tytäryhtiölle.

Kun Helsingin maapolitiikasta on kyse, niin pakko heti alkuun todeta että parempi myydä kuin lahjoittaa. Myyntitapa vain on huonosti harkittu. (lisää…)